Kahvin paikka

Akseli arvioi Vihreenmuijan sisustustyylin värikkääksi. Sama pätee taas kahvipöydän juttuihinkin. Raumalta puuttuu esteetön kierrätystavaratalo. Kulkeeko tavaroissa edellisen omistajan levoton henki?

Kahvitauolla on aina faktat täydellisesti hallussa. Liikenneolot on järjesteltävä uudelleen.  On vaikeaa olla liikenteessä vihreä, kun kotikaupunki on tällainen pussinperä. Jos henkilöliikenne avattaisiin uudelleen, houkutteleeko lähteä maailmalle aina Peipohjan kautta? Rakennetaan siis uusi rata! Ja sitten on taas kahvin paikka. 

Saako kuntataloudestas puhua, jos ei ole kamreeri? Entä jaksaako puhua? Kahvipöydässä voi olla enemmän mielipiteitä kuin tietoa. Jos taloutta ei saada kerralla kuntoon, saadaanko kotikaupungin väkiluku nousuun ilman porilaisten haikaroita? Kahvin voimalla, sillä tämä on Kahvin paikka, podcast ilman maitoa ja sokeria.

Sadonkorjuun aika. Vihreemuija Susanne ja itsensä wannabe-vihreäksi luokitteleva Akseli viettävät kahvihetkeä asemalla. Äänentasoja valvoo takapenkiltä Siuro. Antaako haukkuja? Omenat putoavat kauas puusta ja juttu ryöpsähtää taas kaupunkisuunnitteluun. Se on  taas kahvin paikka.

Pystyyn kuollut kaupppakeskus paraatipaikalla? Miten tätä selittää turisteille? Vaikea ymmärtää, miten tämä betonikolossi uhkaa vähemmän Vanhaa Raumaa kuin uusi liiketalo. Vihreemuija Susanne toivoisi paikalle puiston ja yhteisen olohuoneen, mutta hyväksyy kaupallisemman uudisrakennuksen. Wannabe-vihreä Akseli toivoo Tarvontorille nopeasti lyseon kohtalon: Purkuun! 

Kesätauon jälkeen hyötykasvit rehottavat kaupunkipihoissa. Voisiko patsaan ympärillä olla orvokin tai samettiruusun sijasta syvänvihreä persilja? Loppukesään chilejä ja rucolaa. Äänessä vihreemuija Susanne ja itsensä wannabe-vihreäksi luokitteleva Akseli. Kuuntele, tai tee itte parempi! 

Roskia poimiessa tuli hiki ja hyttyset inisivät korvissa. Mitä polun varresta bongattiin? Mikä on suosikkisi, litistynyt tölkki, koiran kakka vai nikotiinipurukumi? Roska päivässä vai kassillinen kuukaudessa? Ploggaaminen oli hidasta puuhaa, ja sitten oli taas Kahvin paikka.

#vihreemuija Susanne ja itsensä wannabe-vihreäksi luokitteleva Akseli ruokapuistojen ja yhteisten hyötykasvipuutarhojen pauloissa. Missä voi viljellä ja mitä voi viljellä. Olisiko ihan hullua? Olisi, mutta silti kannattaa kokeilla. Kaupunki vihreäksi!

Pitäisi mennä bussilla töihin, mutta se ei onnistu. Ilmastotalkoot puheissa, muttei bussivuoroissa. Kasitien varrella äänessä vihreemuija Susanne ja itsensä wannabe-vihreäksi luokitteleva Akseli. Puhetta sukupolvien kuilun yli. Se on kahvin paikka.