Radio Suomesta Poimittuja

Olympialaisten jälkeen olisi helppo ajatella, että me suomalaiset olemme hitaita - ja muutenkin jälkeen jääneitä. Tämähän ei pidä paikkaansa. Olemme monessa maailman nopeimpia. Traagista on vain se, että nopeus pilaa kaiken. Jamaikalla on maailman nopeimmat juoksijat, mutta Suomi on muuten maailman nopein. Koska nuoret ovat täällä maailman nopeimpia kyllästymään, suomalaisia ei kohta enää nähdä olympialaisissa. Ei se mitään. Suomessa tehtiin juuri nettiverkon nopeudessa maailmanennätys. Tuleva 5G-verkko on sata kertaa nopeampi kuin nykyinen 4G. Kunpa vain ehtisi tajuta kaiken ihanuuden. Elämämme on jo pääsääntöisesti verkossa. Se on ekologisesti ihana asia. Se, että verkko muuttuu koko ajan nopeammaksi, linkoaa meille kutkuttavan haasteen. Äärimmäisessä nopeudessa on huonoja puolia vain kaksi. Siinä ei ole aikaa ajatella, eikä tuntea. Pupilli supistuu ja laajenee, syke seuraa pienellä viiveellä. Sormi tekee pyyhkivää nypytystä. Katsokaa pitkään modeemin elämän ja kuoleman rajalla tahdottomasti räplättävää

Ukki vuoli Antille puisen keihään sen jälkeen, kun tämä oli puhkaissut saunan katon heittämällä suksisauvaa. Antti myös voitti kolmen koulun yhteiset koulukilpailut, vaikka ei itse ollut vielä edes aivan kouluikäinen. Näin muistelee keihäänheittäjä Antti Ruuskasen äiti Aulikki Ruuskanen poikansa urheiluinnostuksen alkua. Toimittajana Pielavedellä on Antti Karhunen.

Hymyilevä mies on Juho Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva ja heti tuli voitto Cannesista. Elokuva kertoo nyrkkeilijä Olli Mäestä. Mäki otteli ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1962. Hän hävisi lopulta ottelun tyrmäyksellä täyden olympiastadionin edessä. Hymyilevä mies -elokuvassa pohditaan mm. toteuttaako omaa unelmaa vai elääkö elämäänsä tyydyttääkseen muiden menestyksen janoa. Olli Mäestä haluttiin tehdä suuri urheilusankari ja mediasirkuksen tähti, mutta hän ei suostunut toisten pelinappulaksi. Ohjaaja Juho Kuosmanen tietää, miltä epäonnistumisen pelko tuntuu. - Hymyilevää miestä tehdessäni meinasin tukehtua epäonnistumisen pelkoon. Istuin yksin työhuoneessani kellarissa, sormet kylminä näppäimistöllä ja mietin, että ensimmäinen pitkä elokuvani näytetään Cannesissa. Siitä täytyy tulla mestariteos, vähempi ei riitä. Siinähän kiipeää perse edellä puuhun, jos alkaa ensin miettiä elokuvan vastaanottoa. Millainen Juho Kuosmanen on ohjaajana?

Suomalaisurheilijat ovat Rion olympialaisten kymmenen ensimmäisen kisapäivän aikana saaneet saaliikseen vain yhden mitalin. Penkkiurheilija repii pelihousujaan, mutta onko kiukkuun syytä? Eikö se, että tekee oman tai Suomen ennätyksen olympialaisissa, riitä? Pitääkö niistä mitaleista aina puhua? Kaikki kotona –ohjelmassa ruodittiin huippu-urheilua, menestystä ja tulevaisuuden toivoja. Mitä pitää tehdä, että pikkupuroista syntyy joki, eikä mitalisadetta voi estää? Vieraana on Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen. Hyviin suorituksiin Riossa Kärkkäinen lukee mm. uimareiden ennätykset. Kolme Suomen ennätystä, jotka eivät kuitenkaan finaaliin tällä kertaa riittäneet. Kotikatsomosta kisoja seuraavilla on Olli-Pekka Kärkkäisen mielestä oikeus vaatia pistesijoja ja mitaleitakin. - Meidän pitää tehdä töitä urheilijoiden kanssa enemmän, jotta mitalikandidaatteja olisi enemmän. Realistista on sanoa, että tällä hetkellä heitä ei montakaan ole. Kaikki urheilija

Jos olimme unohtaneet, että kuvilla yritetään vaikuttaa meihin ihmisiin, muikkari tuli saman tien. Ansaitulla tupakkatauolla uutta askia tutkiessa voi ihan kohta törmätä kutkuttavaan kuvamateriaaliin. Eikä kuvien tarve tähän lopu. Nyt ne vihdoin tulee: varoituskuvat tupakka-askeihin. Yhteensä kuvia on 42 erilaista. Niistä 19 nauratti ääneen, muiden kohdalla onnistuin pidättelemään. Suomessa meitä tumman huumorin harrastajia on yllättävän paljon. Nyt riskinä on, että uuden tupakkalain, ja uusien kuvien myötä, moni haluaa kerätä koko sarjan ja näin uudet askit aiheuttavat todellisen ryntäyksen tupakkahyllyille. Meitä varoitetaan aika säännöllisesti. NURMIKOLLE ASTUMINEN SAKON UHALLA EHDOTTOMASTI KIELLETTY- tyyppisiä klassikkokylttejä löytyy edelleen joka paikasta. Usko sanojen voimaan on säilynyt. Mitä enemmän ulkomailla tehdään terrori-iskuja, sitä hienosyisempiä varoituksia laaditaan meille mökkiostoksia laativille suomalaisille. Sadevaroituksen kynnys madaltuu koko ajan, kohta sireenit ulvovat hajanaisest

Reilun kymmenen vuoden uran Kansallisoopperan ja Radion Sinfoniaorkesterin harpistina tehnyt Laura Hynninen on käynyt parin viime vuoden aikana läpi aikamoisen elämänmuutoksen. Ura ammattimuusikkona sai jäädä, osin terveydellisistä syistä ja vakituinen työ vaihtui taideopintoihin. Lisäksi kotipihaan ilmestyi kontti, joka pitää sisällään paitsi syötäväksi kasvattettavia kotisirkkoja, myös kokonaisen elämänasenteen: meidän jokaisen on ponnisteltava omalla panoksellamme sen eteen, että lapsemme ja lapsenlapsemmekin voivat vielä elää maapallolla. Laura Hynninen avasi sirkkakontin ovet Sanna Pirkkalaiselle ja Paula Jokimiehelle, jotka olivat ensimmäistä kertaa sirittävää karjaa katsomassa.

Valokuvaaja Ari Lahti on viettänyt uransa aikana enemmän aikaa julkkiskekkereissä kuin yksikään suomalainen julkisuuden henkilö, viime ajat Seiska-lehden valokuvaajana. Hän itse pysyy mielellään sivustaseuraajana ja antaa kameran puhua. Kuva-arkistossa on 38 000 ruutua. Osan niistä hän halusi painattaa kirjaan. Ari Lahti oli Ihan pihalla -lähetyksessä Maija Salmisen vieraana kertomassa , millaista viihdejulkisuus oikeasti on ja miten se on muuttunut.

Olga Ketosen vieraana on suomalaista juomista tutkinut "biletohtori" Antti Maunu. Hänen mukaansa eliitin raittiusliike teki 1800-luvun lopulla alkoholista symbolin kaikelle viheliäisyydelle ja takapajuisuudelle. Nytkin suomalainen luokkakulttuuri näkyy Maunun mielestä suhtautumiserona kirkkaaseen viinaan ja viiniin. Vaikka käyttötarkoitus voi olla sama. Antti Maunun keksimä termi pienjuominen on häneen mukaansa vastakohta humalajuomiselle. - Tissuttelukin voi aiheuttaa haittoja, hän huomauttaa, Maunu ehdottaa, että sosiaalisia taitoja pitäisi opettaa, treenata samoin kuin lukemista tai laskemista - jotta sosiaalisuuten ei tarvittaisi alkoholia.

Kolmikymppinen Antti Heikkinen on kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Radioteatterin Juicen taivaallisen aulabaarin käsikirjoitus on hänen käsialaansa. Olga Ketosen haastattelussa Heikkinen kertoo Juice-hankkeiden lisäksi Nilsiästä, savolaisesta huumorista, Jaakko Teposta ja Heikki Turusesta. Radiotakin Heikkinen ehtii kuunnella: hänestä Puhelinlangat laulaa -ohjelma on parempi kansakunnan kuva kuin Kansaradio.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö Naantalin Kultarannassa 1.7.2016. Lehdistötilaisuus sekä asiantuntijoiden arviot tapaamisesta

Yle seuraa Venäjän ja Suomen presidenttien keskusteluja Naantalin Kultarannassa. Lähetys kuultiin Radio Suomessa 1.7.2016 klo 16.30.

Tanssiminen on ympärivuotista riemua, mutta näin kesälläkin siinä korostuu ihmisen ikävä toisen luo. Jos käy vain kerran vuodessa tansseissa, se todennäköisimmin osuu kesäaikaan. Kaikki kotona -lähetyksessä juhannusta ennakoitiin keinumalla kuvitteellisissa tansseissa. Vieläkö parketilta haetaan kumppania kainaloon vai onko hommasta tullut kuntoilusuoritus muiden joukossa? Studiovieraina olivat tanssiyhtye Pekkaniskan Poikien laulusolisti Matti Venetvaara ja rumpali Pasi Rissanen. He saavat aitiopaikalta seurata, millaista kuhinaa ja riittiä kesätansseissa onkaan. Suomalaiset ovat tanssikansaa ja tanssikulttuurimme on ainutlaatuista maailmassa tuumaavat herrat yhdestä suusta. Matti Venetvaara kertoo, että Suomessa on laskettu olevan noin 110 000 - 120 000 lavatanssijaa. Tanssit on tiivistelmä elämästä. Sinne mahtuu odotuksia ja iloa, pettymyksiä ja luopumista - yhden illan ajan. Matti Venetvaaran mukaan lavatansseissa on läsnä koko ihmiselämän kirjo ja tunneskaala. - Esiintymislavalta näkee niin hymyä

Tutkijan mukaan pisteet ovat katoamassa, niitä suorastaan vältellään. Ne mihinkään katoa, ovat vain vaihtaneet paikkaa. Näin juhannusviikolla ihmisen naamasta saattaa löytyä outoa skrupua eli pistemäistä ihottumaa. Kenties siihen ilmestyvät kaikki ne pisteet, jotka jäävät nykyisin vuoden mittaan käyttämättä. Kaikkein pienimmät asiat ovat lopulta kaikkein tärkeimpiä. Piste kuuluu niihin. Kotimainen kielentutkija on havainnut, että nykyisessä pikaviestittelyssä pistettä vältellään. Siitä on tullut tyly välimerkki. Mitä lyhyempi viesti Whatsapissa, sitä suurempi on pisteen henkinen merkitys prosentuaalisesti. Se naulaa ja naulitsee, ja kun ystävät ovat jo valmiiksi kortilla, sitä ei hennota enää laittaa. Piste lopettaa keskustelun. Koska sosiaaliset mediat ovat kohta meidän ainoa sosiaalinen olemisen tapamme, keskustelun ikuinen jatkuminen tuutissa on pyhä asia. Eihän piste oikeasti mihinkään häviä. Se on alkuainetta. Kun kaikki romahtaa ja murentuu jalkojesi juureen, voit vielä kahmaista kourallisen pistemä

Laiskottelusta, kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta puhuttiin Ihan pihalla -lähetyksessä. Olga Ketosen vieraana oli professori, tietokirjailija Juha T. Hakala. Hän on perehtynyt työelämän muutoksiin sekä koulutuksen ja kasvatuksen kysymyksiin. Hakalan mukaan äärirajoillaan pinnistelevä ihminen, kuten ei myöskään äärimmäisyyksien maailma voi hyvin. Kiky-sopimusta ja 6 minuutin työajan työajan pidennystä professori Hakala hieman kummastelee. - Työajan pidennyksestä en melkein tohdi sanoa ääneen, mitä siitä ajattelen, mutta sanonpa kuitenkin. Mitä me saamme tällä pidennyksellä? Eikö olisi pitänyt sitä hieman lyhentää? Ihannetyöaika olisi 6 tunnin luokkaa. Esim. tietotyöntekijöillä kuten yliopistoilla ja monilla muillakin työpaikoilla, vain pieni osa päivästä on sellaista jolloin työpäivän "saanti" tapahtuu. Omalla kohdalla se painottuu aamun varhaisiin, vireisiin tunteihin. Keskinäinen kilpailu, suorittaminen ja aina vain parempaan tulokseen kilvoittelu lähtee yhä varhaisemmasta elämänvaiheesta liikkeelle, poht

Kesän tullessa vaatetus kevenee ja olmin vaalea olemus katsoo peilistä. Kritiikiltä ei säästä ikä, ei sukupuoli. Elämisen jälkiä pitäisi kantaa kuin ansiomitaleja, mutta vaikka sen ymmärtää, on armollisuus vaikeaa. Kaikki kotona -lähetys etsi armoa omaa kehoa kohtaan. Vieraina olivat pukeutumisneuvoja Satu Tapola Helsingin Sokokselta ja 50+ aikuisbloggaaja Marjo Kauppila, joka tunnetaan Pinkit korkokengät -blogistaan. Naisilla on on paljon komplekseja esim. roikkuvista alleista, polvista, paksuista pohkeista, dekolteesta, kaksoisleuasta ja vatsamakkaroista kertoo pukeutumisneuvoja Satu Tapola. - En valehtele asiakkaalle, enkä murskaa hänen itsetuntoaan, vaan etsin oikean tyyliset ja malliset vaatteet. Kerron, mitä puolia kannattaa korostaa. Sopivalla vaatteella, jossa mittasuhteet ovat kohdallaan ja malli on oikea, huonot puolet peittyvät. Vaatteilla voi tehdä ihmeitä. - Varmuus ja hyvä olo saavutetaan, kun on sinut itsensä ja pukeutumisensa kanssa. Vaatteiden ei tarvitse olla kalliita, viimeisen muodin

Biologi haluaisi ihmisten lopettavan rikkaruohomyrkyn viihdekäytön. Muukin viihdekäyttö kannattaa välillä kyseenalaistaa, jos haluaa käväistä totuuden pihapiirissä ja kohdata elämänsä siirtolohkareet. On tämä hirveää. Kun tajuaa, että tämmöiseksi ihminen on muuttunut. Se hamuaa vain viihdettä, jolla turruttaa aistinsa. Alle jäävät kaikki tärkeät ajatukset, jotka estyvät jatkojalostumasta. Oikeat arvokeskustelut ja elämän kipupisteet lakaistaan rallin alle. Onneksi tulee apuun turkulainen biologi Irma Saloniemi. Hän vaatii, että viihdekäyttö tulee lopettaa saman tien. Irma puhuu rikkaruohomyrkky glyfosaatin viihdekäytöstä, mutta yhtä kaikki, hän herätti kroonisesti nokkuvan! Suomessa ei viihdekäytetä rikkaruohomyrkkyä pullosta naukkailemalla. Vaikka varmasti se sama kanjoninaamainen kesämies, se joka kulautteli testimielessä muutaman Mennen-pullonkin, saattoi maistaa Rounduppiakin. Ei, kun moni viihdekäyttää tutkijan mielestä rikkaruoholitkua laatoitusten putsaamiseen ja muuhun kitkentään ja näin äkkiä visua

Matka mökille on mielen siirtymä toiseen persoonaan. Työihmisestä tulee mettäläinen, takakireästä urakiiturista nautiskeluun taipuvainen laiskottelija. Onko kuva mökistä työleirinä murtumassa? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat mökkeilystä kirjan kirjoittanut Pertti Alasuutari ja mökkeilystä haaveileva Annakaisa Partanen. Millainen mökkisuhde on Kaikki kotona -lähetyksen studiojoukkueella? Pertti Alasuutari on sosiologian professori Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut ja kirjoittanut mökkihulluudesta. Alasuutari on vakinaistanut suhteensa kesäpaikkaan, eli kyse on ns. tosirakkaudesta, kesäpaikasta on tullut asuinpaikka. Annakaisa Partasella on vielä haku päällä, eli sitä oikeaa odotellessa ja nyt siis puhumme mökistä (perhe jo on). Annakaisa on helsinkiläinen perheenäiti, ns. mökkientusiasti, jolla on mökin korvikkeena huvilayhteisö Helsingin Vartiosaaressa. Juontaja Paula Jokimiehellä on yhteiskäytössä sisarusten kanssa, vanhempien omistama lapsuuden mökki, jossa hän harvoin vierailee. O

Kesälomaa tulee odotettua. Kauhulla. Onko mitään tehtävissä, että lomasta saisi siedettävän? Kesäloma pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Siksi en ole pariin vuoteen kesälomaillut. Mutta nyt on todellinen hätä, koska loma lähestyy! Ahdistus on uusi masennus. Siihen eivät siis tepsi vanhat masennuslääkkeet. Nyt on rakennettava identiteetti uusiksi. Tai sitten pitää tehdä lomasta työn kaltainen temppurata. Ymmärrän niitä kansakuntia, jotka lomailevat viikon. Se tuntuu sopivalta ajalta. Siinä ei vielä irtaannu rutiineista. Pikkasen vain nostetaan jalkaa kaasulta ja hengitetään itsetarkoituksellisen syvään. Jäädään nurmikolle retkottamaan epäortodoksiseen asentoon, ihan koiranpaskan viereen, ja tuijotellaan cumuluspilviä niin pitkään että horisontti alkaa notkua. Se riittää. Olenko ainut ihminen, joka ei osaa lomailla? Ainut, jolla aivot vipeltävät merkityksiä seuloen ja energia etsii alati paikkaa mihin lahjoittaa antimensa. Voi tietenkin olla niinkin, että tämä vitsaus on tehdastyyppistä työtä tekevän luovan a

Luonto- ja eräopas Tero Pylkkänen käveli viime vuoden aikana Suomen ympäri, maamme rajoja noudatellen. Matkaa kertyi runsaat 4200 kilometriä. Alkutaipaleen Tero sai kulkea melko rauhassa, mutta kun hän kesken matkaa päätti kertoa varsinaisen syyn ristiretkeensä, ihmiset kiinnostuivat: Tero oli polttanut itsensä töissä loppuun ja kävely oli hänen tapansa selviytyä masennuksesta. Lääkäreiden mielestä terveenä pysyäkseen ihmisen olisi käveltävä noin 10 000 askelta. Lääkärit puhuvat tietysti pääosin kävelyn fyysisistä vaikutuksista, mutta voisiko niinkin yksinkertainen toiminto kuin kävely auttaa myös ongelmanratkaisussa ja mielen hoivaamisessa? Ennen kävelyurakkaansa Tero Pylkkänen makasi kuukauden kotona ovea avaamatta. Mentyään viimein lääkärin vastaanotolle, hän sai mukaansa lääkereseptin eikä muuta. Tero päätti kuitenkin kohdata ongelmansa toisella tavalla ja on nyt valmis suosittamaan kävelyä muillekin mielen kuntouttamisessa. Paula Jokimies lähti Tero Pylkkäsen kanssa kävelylle Helsingin keskuspuistoo

Miltä tuntuu, kun joutuu tekemään omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksen? Entä mikä auttaa jaksamaan haastavan ja jopa väkivaltaisen lapsen kanssa? Viisilapsisen perheen isä Arto Bäckström tietää. Perheen vanhimmalla lapsella on Touretten oireyhtymä ja autistisia häiriöitä. Bäckström kertoo myös, mitä tapahtuu kun vanhempi ei enää yksinkertaisesti jaksa enempää. Juttu kuultiin Kaikki kotona –ohjelmassa 31.05.2016. Toimittajana Kaisu Suopanki.